Totta toinen puoli - ainakin

Edellisestä kirjastani on jo 11 vuotta. Minulta on kysytty miksi tämä paluu kirjoittajaksi tapahtuu juuri tai vasta nyt.

Siihen ei ole yhtä vastausta, tai ainakaan yhtä oikeaa vastausta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, lienee lausahdus, joka on lähellä totuutta. Äidinkielen opettajani Annikki Oja rohkaisi minua kirjoittajan uralle jo lukioaikana. Se oli pontimena olla suuntautumatta alan opinnoista huolimatta kieltenopettajan työhön, koska toimittajan, sittemmin päätoimittajan ja kustantajan työ oli mielenkiintoisempaa.

Nyt kun työura monella tapaa on jo takana ja edessä on huoli dementoitumisesta, ehkä se on yksi syy siihen, että kaivoin aiheet ja välineet esille ja ryhdyin taas kirjoittamaan. Dementian torjuntaa siis ja osaltaan myös sellaisen pelon hälventämistä, ettei tiedä mitä loppuelämällään tekisi.

Koska elämässäni on tapahtunut niin paljon, josta tavalla tai toisella kannattaa kertoa (tämä tietenkin on subjektiivinen näkemys) niin aiheista ei ollut eikä ole pulaa. Kirjoittamisprosessin aikana törmäsin perisyntiini, että minun on vaikeaa sanoa kiteytetysti yhdellä tai kahdella sanalla asiaa, jos vaihtoehtona on kirjoittaa siitä romaani. Vaikka vertaus on itselleni liian imarteleva, Urho kekkonen kärsi samasta taudista. Lyhyttä puhetta hän ei mielellään pitänyt, mutta jos puheaikaa luvattiin pari tuntia hän oli valmis heti, ilman konseptia tai käsikirjoitusta.

Itse lähdin liikkeelle viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen tapahtumista: olin osin sivusta, osin paikan päältäkin nähnyt kuinka aikuisviihde toimi ja mitä ikäviä sivuilmiöitä siihen liittyy. En tarkoita tällä tuomita alaa kokonaisuudessaan, se on bisnes muiden joukossa ja palvelee tarvetta siinä kuin alkoholi, tupakka, elokuvat, kirjallisuus ja miljoona muuta asiaa, jotka kuuluvat ihmisten vapaa-aikaan ja harrastuksiin.

Jouduttuani loput aktiivivuoteni pyörimään pokerikustantamisen piirissä Suomessa ja paljon sen ulkopuolellakin, huomasin siinä joitakin yhtäläisyyksiä aikuisviihteeseen. Pokeri- ja kasinopelit - nyttemmin nettiviihteen ehkä laajimmalle levinnyt nautintamuoto - muodostuu joillekin ongelmaksi, samoin kuin seksiviihde, alkoholi tai mikä tahansa koukuttava asia. Mutta ei kaikille, ei useimmille, joten käytän tätä tilaisuutta hyväkseni tuomitakseni jälleen kerran yritykset erilaisin kielloin ja viranomaismääräyksin puuttua ihmisten perusoikeuteen määrätä itse asioistaan. Siis ei alkoholin saatavuuden lisärajoituksille, ei tupakan täyskiellolle, ei seksin ostokiellolle, ei homoliittojen jarruttamiselle, ei yrityksille kieltää nettipelaaminen muualla kuin pelimonopolin verkkosivuilla ja muissa palveluissa. Ihminen vuosimallia 2013 on ihan oikeasti kypsä päättämään tekemisistään ja jos koukuttaa itsensä, vastaamaan sen seurauksista.

Miten tämä kaikki liittyy kirjaan "Kahdeksas kuolemansynti"?

Kirjassa liikutaan isä-poika akselilla sekä pornon että pokerin maailmassa. Tapahtumissa on paljon sellaisia, joita olen ollut itse todistamassa ja jotka fiktioituinakin saavat muut paikalla olleet nyökkäilemään: niinhän se meni, vaikka saattaa Korppi nyt vähän liioitellakin.

Yhtä lailla joku saattaa pahoittaa mielensä siitä jos syystä tai syyttä on tunnistavinaan fiktiivisistä henkilökuvista omia piirteitään.

Kaikki tämä on kuitenkin vain pintaa ja kulissia. Tarinan tarkoitus on liikkua tässä päivässä, kuvata sattuneita tai ihan mahdollisia asioita niin raadollisesti kuin totuus meitä sylkee silmille uutisotsikoista, tai iltapäivälehtien lööpeistä.

Sodat, rotuennakkoluulot, rosvous, silkka ahneus, täydellinen kylmäverisyys oman edun tavoittelussa ja monet muut synnit ja kuolemansynnit toivottavasti piirtyvät kirjan juonen ja yksittäisten tapahtumien kautta varoituksena lukijan verokkokalvolle, kuin stop-merkki vaarallisessa tienristeyksessä.

Jo viimeistä lausetta kirjoittaessani tiesin, ettei tarina pääty tähän. Viimeinen rikos ei ole tehty, viimeinen ruumis ei ole haudattu, poltettu tai muuten hävitetty, koska maailma ei vielä ole valmis, ei vielä se parempi paikka, josta on mukava haaveilla.

Kuka kostaa kenelle, mitä ja miten ja mitä siitä seuraa, palataan siihen myöhemmin.

Timo Korppi

 emerituskirjoittaja