Rikoskirjailija ryöstettiin idän pikajunassa

Huuhaata vai julkisuustemppu? Ei kumpaakaan, vaikka tuollaisen hymylehtimäisen otsikon tapaus voisi ansaitakin.


Ollessani palaamassa Helsingin kirjamessujen antoisan ensimmäisen päivän jälkeen kotiini Lahteen, törmäsin suomalaiseen tai ehkä vain helsinkiläiseen arkitodellisuuteen. Kaksi ulkomaalaista katsoi minut soveliaaksi uhriksi, kävi kimppuuni pendolinon eteisessä ja vei kaiken mitä irti lähti. Lähinnä harmittaa kuoletella pankki- ja luottokortteja, sekä tuskailla kela- ja työeläkekorttien uusimisen kanssa.


Käteistä rahaa ei paljon mennyt, onneksi. Mutta ihmetys jäi - mihin tämä maailma on menossa kun rosvot tulevat jo iholle ja sumeilematta vievät kaiken muun paitsi hengen. Koska on sen vuoro?


Minulla oli onneksi junalippu valmiina, muuten olisin jäänyt tallailemaan Helsingin katuja ilman rahaa, kortteja, henkilöpapereita, ilman mitään millä selvitä yön yli. Ja ilman lääkkeitä, joita tarvitse aamuin illoin.


Ihmetyttää, ettei Helsingin asemalta löydy enää edes asemapoliisia, jonka puheille olisin päässyt. Tai vartijoita, vaikka sellaisia periaatteessa on, mutta tietenkin he ovat koko ajan kierroksillaan. Onneksi kännykkäni on niin vanhaa mallia, ettei se rosville kelvannut. Pääsin sillä jo junassa alkuun korttien kuoletuksessa. Lähellä istuvat kanssamatkaajat eivät voineet olla kuulematta kun purin ahdistustani eri pankkien korttipalveluihin.


Yöllä ei nukuttanut. Ahdistus tuli vasta kun olin turvallisesti kotona, neljän seinän sisässä.




Timo K

Lukija-arvioita

Oheiset arvostelut poimittu www.adlibris.fi nettikirjakaupan julkaisemista lukija-arvioista.




Kahdeksas Kuolemansynti

Mielestäni kirjan teksti on alussa koukeroista, haastavaa ja teennäisen sukkelaa. Loppupuolella kirjaa lukee jo sujuvasti, lieneekö kirjoitustapaan sitten tottunut. Kirjassa on paljon alamaailman ja alapään juttuja, joten ei ihan omaan makuuni. En kyllä osaa sanoa, että miltä osin tämä perustuisi tositapahtumiin, mutta täytyy kirjailijalla jotain mutua tarinaan olla.

Marsu


Timo Korppi: Kahdeksas kuolemansynti

Kirjailija on taustansa vuoksi hyvin perehtynyt ja varmasti tehnyt paljon taustatyötä rakentamaansa aineistoon, siis pokeri-, porno-, salakuljetus- ja sotarikoskuvioihin. Teksti on sujuvaa ja notkeaa. Hän käyttelee kielikuvioita mainiosti: "Kohtaaminen betonilattian kanssa oli jo kahden kuolleen välinen kylmä suudelma."
Aluksi pohdin mitä lajia tämä teos edustaa? Ahtaasti tulkiten se ei ole mielestäni perinteinen dekkari, vaan noir-henkinen rikosromaani, jossa paha ei saa palkkaansa eikä hyvä sitä edes kysele.
Henkilöitä niin paljon, että ensin on vaikeaa hahmottaa kuka on kuka, kuka tekee mitä ja kuka on se, joka todellisuudessa pyörittää koko balettia ja korjaa potin.
Yhtenä punaisena lankana on merikapteenin perintö, jota tavoittelee yksi ja toinen. Ja löytyyhän se perintö, varsin yllättävästä paikasta ja yllättävällä tavalla ja yllättävällä tavalla sitä sitten hyödynnetäänkin.
Kaikkineen aika erikoinen lukukokemus.


haapis



Puuduttavaa ja koukuttavaa

Kirja oli samalla aikaa kummallisesti sekä puuduttava ja koukuttava. Kieli oli mielestäni hivenen raskasta, mikä teki lukemisesta uuvuttavan. Tarina kuitenkin oli mielenkiintoinen ja laaja henkilökaarti takasi mielenkiinnon pysymisen kohdillaan. Toisaalta tämä seikka kuitenkin sekoitti vain lukukokemusta.

Kokonaisuutena en kirjasta niinkään pitänyt - en tosin ole tämän genren suurin ystävä muutenkaan.

Anna

Kirjamessut ja Kahdeksas kuolemansynti

Tätä kirjoitettaessa Turku on takana ja Helsinki edessä. Olen saanut vastata kiperiin kysymyksiin niin tiuhaan, että ääni on käheytynyt. Mikäpä siinä, uhraus menee hyvään tarkoitukseen.

Kritiikki ei ole satuttanut, päinvastoin pidän palautteita toisen kirjan oivina rakennuspalikoina.

Vaimo oli sitä mieltä, että kirjan ehdoton päähenkilö, eli leskirouva Johansson tapettiin inhimillisesti katsoen liian varhain. Hänessä olisi ollut särmää agathachristiemäisiin kehitelmiin. Kirjailijakollega Tampereelta kertoi lukeneensa kirjan "yksillä silmillä" mutta jäi kaipaamaan muita henkilöitä päätä pidempää keskushenkilöä. No, ehkä sellainen joukosta nousee kun tarina jatkuu.

Minua haastatellut toimittaja tivasi mitä seuraavassa osassa tapahtuu - mitä siihen voisi sanoa, ettei tarinan kiinnostavuus kärsi? Vai pitääkö tahallisesti suihkuttaa sumua ilmaan ja kertoa mitä kuulija haluaa kuulla, joka voi olla kaukana lopullisesta totuudesta. Heitin kehiin sen, että ainakin liikutaan Saimaan kanavalla, josta alkaa löytyä läjäpäin surmattujen venäläisten ilotyttöjen ruumiita. Menikö jakeluun, sitä en tiedä.

Helsingin Kirjamessuilla 24-27.10. pyrin päivystämään Rosebud -kirjakaupan osastolla torstaina ja lauantaina, jos joku haluaa tulla juttelemaan tai kaipaa signeerausta.

Timo K.