Tätä kirjoitettaessa Turku on takana ja Helsinki edessä. Olen saanut
vastata kiperiin kysymyksiin niin tiuhaan, että ääni on käheytynyt.
Mikäpä siinä, uhraus menee hyvään tarkoitukseen.
Kritiikki ei ole satuttanut, päinvastoin pidän palautteita toisen kirjan oivina rakennuspalikoina.
Vaimo oli sitä mieltä, että kirjan ehdoton päähenkilö, eli leskirouva
Johansson tapettiin inhimillisesti katsoen liian varhain. Hänessä olisi
ollut särmää agathachristiemäisiin kehitelmiin. Kirjailijakollega
Tampereelta kertoi lukeneensa kirjan "yksillä silmillä" mutta jäi
kaipaamaan muita henkilöitä päätä pidempää keskushenkilöä. No, ehkä
sellainen joukosta nousee kun tarina jatkuu.
Minua haastatellut toimittaja tivasi mitä seuraavassa osassa tapahtuu -
mitä siihen voisi sanoa, ettei tarinan kiinnostavuus kärsi? Vai pitääkö
tahallisesti suihkuttaa sumua ilmaan ja kertoa mitä kuulija haluaa
kuulla, joka voi olla kaukana lopullisesta totuudesta. Heitin kehiin
sen, että ainakin liikutaan Saimaan kanavalla, josta alkaa löytyä
läjäpäin surmattujen venäläisten ilotyttöjen ruumiita. Menikö jakeluun,
sitä en tiedä.
Helsingin Kirjamessuilla 24-27.10. pyrin päivystämään Rosebud
-kirjakaupan osastolla torstaina ja lauantaina, jos joku haluaa tulla
juttelemaan tai kaipaa signeerausta.
Timo K.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti